...myös hyvästelemään mummini. Pääsimme sairaalasta kotiin perjantaina ja lauantaiaamuna suuntasimme kohti Kangasalaa ja pääsimme näin siis myös osalliseksi viimeisiä jäähyväisiä. Hyvä näin. Tilaisuus oli kaunis ja ilma suosi. Näin jälkeen päin jäi tosi hyvä mieli kaikesta. Välillä tietysti iskee ikävä, mutta onneksi on myös kauniita muistoja..

"Muistosi kaunis vie eteenpäin meitä,<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

vaik’ sydän on täynnä kyyneleitä.

Olet ansainnut levon rauhaisan

ja kiitoksen kaikkein kauneimman"

"Koskaan ei tiedä

onko aikaa paljon tai vähän.

Yhtäkkiä vain huomaa

se päättyi tähän.

Kun sammui sydän läheisen

on aika surun hiljaisen"

Mummia muistaen, Iitu perheineen

1.5.1921 - 18.5.2007